Jäähyväiset

Niin ihana harrastus kuin tämä blogi on ollutkin, on nyt selkeästi aika pistää homma pakettiin. Ei vaan ole aikaa eikä innostusta enää kirjoittaa. Arki Isabellan kanssa, puuhaaminen, seurustelu ja kehityksen seuraaminen on niin antoisaa, mutta samalla kuluttavaa, etten halua päivisin istua koneella enkä iltaisin tytön nukkuessa jaksa enää yrittää saada ajatuksia järkevästi muotoiltua. Siksi olen päättänyt, että tämän blogin tarina päättyy tähän. Ainakin toistaiseksi. Kiitos kaikille, jotka ovat mukana pyörineet, niin alkuajoista saakka seuranneille kuin myöhemmin kyytiin hypänneillekin. On ollut ilo kirjoittaa teille! Ja itselleni. Ehkäpä tarina saa vielä joskus jatkoa :)

Kiitos! <3

Vartalo raskauden jälkeen

Innostuinpas nyt vallan kirjoittelemaan pitkän tauon jälkeen. :D

Tämä on aihe, josta mulla on aika ristiriitaiset fiilikset. Tietyllä tapaa olen tosi ylpeä vartalostani, mutta toisinaan tulee pieniä epätoivon ja epävarmuuden hetkiä. Tavallaan olen siis tyytyväinen nopeaan "palautumiseeni", mutta silti on tietyllä tapaa vaikeaa, kun peilissä näkyvä kuva ei silti ole enää entisensä.. Toisinaan koko asia on minulle aivan samantekevä, toisinaan se vaivaa minua kovastikin. Inhottavinta on kun vanhat vaatteet eivät mahdu päälle, vaan joudun yhä kulkemaan suurimmaksi osaksi äitiysvaatteissa.. (pitäisi ehkä lähteä shoppailemaan) Masu on kadonnut täysin, mutta muuten vartalo on aika vieras. Isompi, leveämpi. Painoa on yhä lähes 10 kg enemmän kuin ennen raskautta. Lantio on entistä leveämpi. Samoin hartiat :o Veikkaan, että hartioiden leveneminen johtuu rintakehän laajentumisesta. Myös kaikki kengän puristavat yhä vaikka turvotus on laskenut. Sormien niveletkin taitavat olla pysyvästi paksuuntuneet (hyvä että kihla- ja vihkisormukset ostettiin "kasvunvaralla" :D). Tiedän, että pienen vauvan äidiksi vartaloni on tosi timmissä kunnossa, mutta jostain syystä asia vaivaa ajoittain silti. Vähitellen alan kuitenkin hyväksyä uuden vartaloni. Onhan se kuitenkin antanut minulle jotain niin korvaamatonta <3 

Tässä kuvia, joista masun häviämisen näkee aika selkeästi :) Masu siis hävisi ihan muutamassa päivässä ja nykyään on ihan litteä, ainoastaan istuessa löysä iho ryttääntyy "makkaroiksi".

Ja tässä siis vielä kuukausi sitten otetut kuvat edestä ja sivulta. Tällä hetkellä kroppa näyttää yhä samalta.. (Kiva kun meillä on aina niin siistiä ;D Kuva siis juuri muuton jälkeen)

Bella 2kk

En kehtaa edes pyydellä tätä törkeän pitkää taukoa anteeksi vaan jatkan kuin ei mitää taukoa olisikaan ;)

Tyttö kasvaa hienosti ja äidin mielestä aivan liian nopeasti <3 Isabella täytti siis jo 2 kuukautta perjantaina. Paljon on muutenkin tapahtunut tässä välissä. Olemme muuttaneet uuteen kotiin, Isabella on saanut nimen ja kasteen, ollaan käyty sukuloimassa, sukulaistytön ylioppilasjuhlissa, ihanissa häissä ja nähty ystäviä. Bella on syntymästä lähtien ollut hurjan tomera ja jäntevä, ja on jo monta viikkoa kannattanut hienosti päätään. Tyty olisi myös jo kova menemään ja käännyttykin on jo sekä selältä vatsalleen että vatsalta selälleen. Neuvolalääkärikin oli aivan ihmeissään tytön kehityksestä, tämä varmaan kävelee jo kohta jos sama tahti jatkuu :D Bellis on kova tyttö juttelemaan ja hymyjä satelee äidille pitkin päivää. Isillekin täytyy aina kertoa päivän kuulumiset töistä kotiin tullessaan. Masuvaivojakaan meillä ei juurikaan ole ollut. Bella on ollut kaiken kaikkiaan aika "helppo vauva" <3 Nukkuu hyvin ja on helposti tyytyväinen. Ainut haaste on ollut tytön seuran- ja sylinkaipuu. Tyty ei siis viihdy lainkaan yksin vaan koko ajan pitäisi saada olla sylissä. Nyt aletaan kuitenkin jo viihtyä paremmin itsekseenkin, sillä tällä hetkellä kaikki on niin hurjan kiinnostavaa ja tyttö saattaa tuijotella ja jutella pitkiäkin aikoja leluille, kuvilla ja muille esineille :)

Tyttö sai siis myös nimen pari viikkoa sitten. Ristiäisiä juhlittiin kotonamme ja kastepappina toimi oma äitini, Bellan mummu. Typy sai nimen Isabella Regina. Isabella on mun pitkäaikainen suosikkinimi ja Regina sen sijaan on kulkenut mieheni suvussa jo monen sukupolven ajan. Regina tarkoittaa kuningatarta ja Isabella taas on ollut lukuisten kuninkaallisten nimi, ja naureskelinkin yksi päivä miten hienoa väkeä meidän perheessä on: kuningatar ja herttua (Duke -kissa) :D Pidän kuitenkin hurjasti nimestä ja olen siihen todella tyytyväinen <3

Loppuun vielä kuvia ristiäisistä sekä muitakin kuvia rakkaasta pallerosta <3

Synnytys

Koska en kehtaa enää venyttää kirjoittamista, kirjoittelen nyt lyhyesti synnytyksestä. 

Supistuksia oli tullut lauantaina pitkin päivää, mutta eipä niistä kummemmin jaksanut enää innostua, olihan samaa jatkunut jo kolmisen viikkoa.. Päivän mittaan supistukset muuttuivat kuitenkin jo niin kipeiksi, että alettiin kellotella niitä seitsemän aikaan illalla. Aamuyöstä olo oli jo niin tuskainen, että Jan käski soittaa Kättärille. Supistuksia tuli silloin 2-6 minuutin välein. Oltiin sairaalassa 4 aikoihin, ja kätilön todettua, että olen vasta 1cm auki, sain kipulääkettä ja onnistuin saamaan pari tuntia unta. Herättyäni huomasin, että supistukset olivat harvenneet n. 10min, ja kätilö vähän pelotteli jo kotiinlähdöllä. Sisätutkimuksen tehtyään totesi kuitenkin, ettei voi missään nimessä meitä enää kotiin päästää. Harvoista supistuksista huolimatta aukesin melko nopeasti ja pian supistuksetkin alkoivat olla lähes jatkuvia. Ja tuskallisia. 5cm kohdalla sain epiduraalin ja olo oli taivaallinen. Niin rentona en ollut ollut kuukausiin, ja sain nukuttuakin vähän ja kerättyä voimia ponnistusvaihetta varten. Kun tuli aika ponnistaa, epiduraalin vaikutus oli kuitenkin jo aikalailla lopussa ja ponnistusvaihe olikin sitten todella kivulias. Supistukset olivat harvenneet ja lyhentyneet sen verran, että tuntui, ettei ponnistuksiin meinannut saada tarpeeksi voimaa. Alapää tuntui siltä, että se repeää joka suuntaan. Reilussa puolessa tunnissa tyttö oli kuitenkin maailmassa, ja vältyin repeämiltäkin. Reaktioni oli varmasti näkemisen arvoinen kun kätilö esitteli vauvan sukupuolta :D Olin ollut niin varma pojasta, etten olisi voinut millään kuvitella, että meille syntyisi tyttö. Itkin onnesta ja helpotuksesta kun sain tytön rinnalleni. Ja niin itki tuore isäkin <3 Miten voikaan rakastaa niin kovasti. Heti ensisilmäyksestä.

Tyttö on tänään 10 päivän ikäinen ja mielettömän ihana. Perusluonteeltaan tyytyväinen ja rauhallinen vauva, tosin aika sylinkipeä, mikä tietysti johtuu varmasti ihan meistä itsestämme, kun olemme halunneet koko ajan pitää tytön aika iholla <3 Ulkonäöltään tyty on aivan mun kopio <3 Olen onnellinen.

Tervetuloa prinsessa

Meille syntyi 9kk hääpäivänämme sunnuntaina 13.4. klo 16:29 tyttö mitoin 3550g ja 49cm! Päästiin tytön kanssa eilen kotiin ja harjoitellaan nyt uutta arkea <3 Onnellinen äiti kuittaa. Synnytyskertomusta luvassa vähän myöhemmin, juuri nyt on aika keskittyä muuhun <3

  

Laskettu aika

40+0 tänään eli laskettu aika. Univelka on selkeästi tehnyt tehtävänsä ja heikentänyt tämän mamman vastustuskykyä sen verran, että olen onnistunut saamaan aivan järkyttävän flunssan. Viime yö oli rehellisesti täysin uneton, kerran tai pari saatoin torkahtaa muutamaksi minuutiksi, muuten valvoin koko yön. Viime yönä myös supistukset olivat jo TODELLA kipeitä. Sellaisia, että kippurassa piti maata ja melkein itku tuli. Mutta ei sitten kuitenkaan vieläkään tullut lähtö.. Sääliksi käy myös miestä, joka hänkin valvoi ison osan yöstä mun levottomuuden takia ja heräili koko ajan. Mies mietti äsken olisiko pitnyt etäpäivän töistä, mutta lähti nyt sitten kuitenkin toimistolle hetki sitten. Sanoi tosin tulevansa vähän normaalia aikaisemmin tänään kotiin, mikä onkin ihan kiva, koska viime aikoina hän on tehnyt jonkin verran ylitöitä. Myös mun oma olo on ihan hirveä, ja vaikka ihan hirveesti haluaisin jo synnyttämään, pelottaa synnyttäminen tässä kunnossa. Flunssaa pahentaa varmasti entisestään se, että naapurin remppamiehet on viimeiset pari päivää sahanneet puuta rappukäytävässä meidän oven vieressä ja puupöly tulee meillekin sisälle.. Tänään jos jatkavat käyn kyllä jo sanomassa, että saavat siirtyä ulos sahailemaan tai soitan isännöitsijälle. Musta on tullut kärttyinen valittava naapurin akka :D

Saa nähdä onko bébé juurikin niin täsmällinen kuin ultrissa povattiin ;) Rakenneultrassa kätilö siis naureskeli, että tämä kuuluu varmaan siihen 5%, joka syntyy laskettuna päivänä kun ultrissakin vastasi niin täsmällisesti viikkojaan. Flunssassa synnyttämisen pelosta huolimatta lähtisin kyllä mielelläni tänään syynyttämään.

Turhautunut äiti

Väsyttää ja turhauttaa. Yöt menee valvoessa, joko supistusten takia tai muuten vaan. Mukavaa asentoa on mahdoton löytää. Joka paikkaa särkee ja univelan vuoksi seurana on lähes jatkuvasti jäätävä päänsärky ja huono olo. Ihanaa tämä loppuraskaus.. <3 Muutamana yönä on saanut jo miettiä lähtöä sairaalaan, mutta aina ne supistukset on sitten kumminkin helpottaneet. Tulee vähän huijattu olo, toiset kun saavat nyytin syliin jo pian ensimmäisistä kunnon supistuksista.

Olisi kiva olla niitä äitejä, jotka kärsivällisesti ja onnellisina odottavat synnytystä vielä lasketun ajan jälkeenkin ilman näitä fiiliksiä. Onhan meillä laskettuun aikaankin vielä melkein viikko aikaa. Positiivisuus ja kärsivällisyys vaan tuntuvat olevat aika kaukana tästä mielentilasta kun pelkkä oleminenkin on vaikeaa. No, toivottavasti pian tapahtuu. Eilen neuvolassa terveydenhoitaja taas veikkaili, että sunnuntai-iltaan mennessä meillä on vauva. Tosin eipä mennyt oikein viimeisinkään veikkaus. Pakko vaan yrittää kärsivällisesti odotella.

Eilen tuli siis täyteen 39+0 ja 40. raskausviikko alkoi. Masu on ottanut viimeisen viikon aikana valtavan kasvuspurtin, ja ollaan noustu sf-mitassa reippaasti alakäyrän alta takaisin keskikäyrälle! :) Loppuun siis vielä eiliseltä masukuvaa :)