Innostuinpas nyt vallan kirjoittelemaan pitkän tauon jälkeen. :D
Tämä on aihe, josta mulla on aika ristiriitaiset fiilikset. Tietyllä tapaa olen tosi ylpeä vartalostani, mutta toisinaan tulee pieniä epätoivon ja epävarmuuden hetkiä. Tavallaan olen siis tyytyväinen nopeaan "palautumiseeni", mutta silti on tietyllä tapaa vaikeaa, kun peilissä näkyvä kuva ei silti ole enää entisensä.. Toisinaan koko asia on minulle aivan samantekevä, toisinaan se vaivaa minua kovastikin. Inhottavinta on kun vanhat vaatteet eivät mahdu päälle, vaan joudun yhä kulkemaan suurimmaksi osaksi äitiysvaatteissa.. (pitäisi ehkä lähteä shoppailemaan) Masu on kadonnut täysin, mutta muuten vartalo on aika vieras. Isompi, leveämpi. Painoa on yhä lähes 10 kg enemmän kuin ennen raskautta. Lantio on entistä leveämpi. Samoin hartiat :o Veikkaan, että hartioiden leveneminen johtuu rintakehän laajentumisesta. Myös kaikki kengän puristavat yhä vaikka turvotus on laskenut. Sormien niveletkin taitavat olla pysyvästi paksuuntuneet (hyvä että kihla- ja vihkisormukset ostettiin "kasvunvaralla" :D). Tiedän, että pienen vauvan äidiksi vartaloni on tosi timmissä kunnossa, mutta jostain syystä asia vaivaa ajoittain silti. Vähitellen alan kuitenkin hyväksyä uuden vartaloni. Onhan se kuitenkin antanut minulle jotain niin korvaamatonta <3
Tässä kuvia, joista masun häviämisen näkee aika selkeästi :) Masu siis hävisi ihan muutamassa päivässä ja nykyään on ihan litteä, ainoastaan istuessa löysä iho ryttääntyy "makkaroiksi".
Ja tässä siis vielä kuukausi sitten otetut kuvat edestä ja sivulta. Tällä hetkellä kroppa näyttää yhä samalta.. (Kiva kun meillä on aina niin siistiä ;D Kuva siis juuri muuton jälkeen)