Tänään olemme menossa isänpäivän kunniaksi syömään isänpäivälounasta minun perheeni kanssa Ravintola Rantaan Otaniemeen, ja sen jälkeen mieheni vanhemmille kahveille. Minun isäni isänpäivälahjan suhteen päädyimme siihen, että yhdistämme siihen tänä vuonna erään mieheni suvun perinteen: tyttöä ei saa ilman pulloa :D Mieheni äidin suvussa on nimittäin sellainen tapa, että ennen kuin saa perheen tyttären vaimokseen, täytyy tuoda isälle pullo. Niinpä olemme ostaneet isälleni pullon hänen lempi cognaciaan, Soerlie luomucognacia :) (Soerlie cognac VSOP reserve)
Korttiin tuli tälläinen runo, jossa pyydän isääni saattamaan minut kesällä alttarille. Runo ei ole minun tekemäni vaan yhdistelmä monesta runosta joita sitten muokkasin minulle ja isälleni sopiviksi :)
(Idean isänpäivärunoon sain ihanalta
Kittyltä :))
On
siitä jo aika kauan aikaa,
kun
käsi kädessä käveltiin.
Voi
sitä lapsuuden taikaa,
iskän
tyttö olin aina niin.
On
lapsuudesta aika nopein siivin lentänyt,
isän
luota omaan kotiin on jo tieni entänyt.
Ensi
kesä tullessansa vielä tuo tuulet uudet,
kun
heinäkuussa järjestetään meidän juhlat suuret.
Kohta
kirkon urut raikaa.
Pikku
pilvistiina menee naimisiin.
Tahtoisin
kirkkoon palasen taikaa,
palataanko
hetkiin menneisiin?
Mikään
ei sitä korvata voisi,
jos
silloin, kun kirkossa urut soisi.
Kulkisit
vierelläin matkan sen,
joka
johtaa luokse elämäni rakkauden.
Joten
yhtä asiaa pyytäisin sulta,
mut
alttarille saatathan, isäkulta?