Jäähyväiset

Niin ihana harrastus kuin tämä blogi on ollutkin, on nyt selkeästi aika pistää homma pakettiin. Ei vaan ole aikaa eikä innostusta enää kirjoittaa. Arki Isabellan kanssa, puuhaaminen, seurustelu ja kehityksen seuraaminen on niin antoisaa, mutta samalla kuluttavaa, etten halua päivisin istua koneella enkä iltaisin tytön nukkuessa jaksa enää yrittää saada ajatuksia järkevästi muotoiltua. Siksi olen päättänyt, että tämän blogin tarina päättyy tähän. Ainakin toistaiseksi. Kiitos kaikille, jotka ovat mukana pyörineet, niin alkuajoista saakka seuranneille kuin myöhemmin kyytiin hypänneillekin. On ollut ilo kirjoittaa teille! Ja itselleni. Ehkäpä tarina saa vielä joskus jatkoa :)

Kiitos! <3

Vartalo raskauden jälkeen

Innostuinpas nyt vallan kirjoittelemaan pitkän tauon jälkeen. :D

Tämä on aihe, josta mulla on aika ristiriitaiset fiilikset. Tietyllä tapaa olen tosi ylpeä vartalostani, mutta toisinaan tulee pieniä epätoivon ja epävarmuuden hetkiä. Tavallaan olen siis tyytyväinen nopeaan "palautumiseeni", mutta silti on tietyllä tapaa vaikeaa, kun peilissä näkyvä kuva ei silti ole enää entisensä.. Toisinaan koko asia on minulle aivan samantekevä, toisinaan se vaivaa minua kovastikin. Inhottavinta on kun vanhat vaatteet eivät mahdu päälle, vaan joudun yhä kulkemaan suurimmaksi osaksi äitiysvaatteissa.. (pitäisi ehkä lähteä shoppailemaan) Masu on kadonnut täysin, mutta muuten vartalo on aika vieras. Isompi, leveämpi. Painoa on yhä lähes 10 kg enemmän kuin ennen raskautta. Lantio on entistä leveämpi. Samoin hartiat :o Veikkaan, että hartioiden leveneminen johtuu rintakehän laajentumisesta. Myös kaikki kengän puristavat yhä vaikka turvotus on laskenut. Sormien niveletkin taitavat olla pysyvästi paksuuntuneet (hyvä että kihla- ja vihkisormukset ostettiin "kasvunvaralla" :D). Tiedän, että pienen vauvan äidiksi vartaloni on tosi timmissä kunnossa, mutta jostain syystä asia vaivaa ajoittain silti. Vähitellen alan kuitenkin hyväksyä uuden vartaloni. Onhan se kuitenkin antanut minulle jotain niin korvaamatonta <3 

Tässä kuvia, joista masun häviämisen näkee aika selkeästi :) Masu siis hävisi ihan muutamassa päivässä ja nykyään on ihan litteä, ainoastaan istuessa löysä iho ryttääntyy "makkaroiksi".

Ja tässä siis vielä kuukausi sitten otetut kuvat edestä ja sivulta. Tällä hetkellä kroppa näyttää yhä samalta.. (Kiva kun meillä on aina niin siistiä ;D Kuva siis juuri muuton jälkeen)

Bella 2kk

En kehtaa edes pyydellä tätä törkeän pitkää taukoa anteeksi vaan jatkan kuin ei mitää taukoa olisikaan ;)

Tyttö kasvaa hienosti ja äidin mielestä aivan liian nopeasti <3 Isabella täytti siis jo 2 kuukautta perjantaina. Paljon on muutenkin tapahtunut tässä välissä. Olemme muuttaneet uuteen kotiin, Isabella on saanut nimen ja kasteen, ollaan käyty sukuloimassa, sukulaistytön ylioppilasjuhlissa, ihanissa häissä ja nähty ystäviä. Bella on syntymästä lähtien ollut hurjan tomera ja jäntevä, ja on jo monta viikkoa kannattanut hienosti päätään. Tyty olisi myös jo kova menemään ja käännyttykin on jo sekä selältä vatsalleen että vatsalta selälleen. Neuvolalääkärikin oli aivan ihmeissään tytön kehityksestä, tämä varmaan kävelee jo kohta jos sama tahti jatkuu :D Bellis on kova tyttö juttelemaan ja hymyjä satelee äidille pitkin päivää. Isillekin täytyy aina kertoa päivän kuulumiset töistä kotiin tullessaan. Masuvaivojakaan meillä ei juurikaan ole ollut. Bella on ollut kaiken kaikkiaan aika "helppo vauva" <3 Nukkuu hyvin ja on helposti tyytyväinen. Ainut haaste on ollut tytön seuran- ja sylinkaipuu. Tyty ei siis viihdy lainkaan yksin vaan koko ajan pitäisi saada olla sylissä. Nyt aletaan kuitenkin jo viihtyä paremmin itsekseenkin, sillä tällä hetkellä kaikki on niin hurjan kiinnostavaa ja tyttö saattaa tuijotella ja jutella pitkiäkin aikoja leluille, kuvilla ja muille esineille :)

Tyttö sai siis myös nimen pari viikkoa sitten. Ristiäisiä juhlittiin kotonamme ja kastepappina toimi oma äitini, Bellan mummu. Typy sai nimen Isabella Regina. Isabella on mun pitkäaikainen suosikkinimi ja Regina sen sijaan on kulkenut mieheni suvussa jo monen sukupolven ajan. Regina tarkoittaa kuningatarta ja Isabella taas on ollut lukuisten kuninkaallisten nimi, ja naureskelinkin yksi päivä miten hienoa väkeä meidän perheessä on: kuningatar ja herttua (Duke -kissa) :D Pidän kuitenkin hurjasti nimestä ja olen siihen todella tyytyväinen <3

Loppuun vielä kuvia ristiäisistä sekä muitakin kuvia rakkaasta pallerosta <3

Synnytys

Koska en kehtaa enää venyttää kirjoittamista, kirjoittelen nyt lyhyesti synnytyksestä. 

Supistuksia oli tullut lauantaina pitkin päivää, mutta eipä niistä kummemmin jaksanut enää innostua, olihan samaa jatkunut jo kolmisen viikkoa.. Päivän mittaan supistukset muuttuivat kuitenkin jo niin kipeiksi, että alettiin kellotella niitä seitsemän aikaan illalla. Aamuyöstä olo oli jo niin tuskainen, että Jan käski soittaa Kättärille. Supistuksia tuli silloin 2-6 minuutin välein. Oltiin sairaalassa 4 aikoihin, ja kätilön todettua, että olen vasta 1cm auki, sain kipulääkettä ja onnistuin saamaan pari tuntia unta. Herättyäni huomasin, että supistukset olivat harvenneet n. 10min, ja kätilö vähän pelotteli jo kotiinlähdöllä. Sisätutkimuksen tehtyään totesi kuitenkin, ettei voi missään nimessä meitä enää kotiin päästää. Harvoista supistuksista huolimatta aukesin melko nopeasti ja pian supistuksetkin alkoivat olla lähes jatkuvia. Ja tuskallisia. 5cm kohdalla sain epiduraalin ja olo oli taivaallinen. Niin rentona en ollut ollut kuukausiin, ja sain nukuttuakin vähän ja kerättyä voimia ponnistusvaihetta varten. Kun tuli aika ponnistaa, epiduraalin vaikutus oli kuitenkin jo aikalailla lopussa ja ponnistusvaihe olikin sitten todella kivulias. Supistukset olivat harvenneet ja lyhentyneet sen verran, että tuntui, ettei ponnistuksiin meinannut saada tarpeeksi voimaa. Alapää tuntui siltä, että se repeää joka suuntaan. Reilussa puolessa tunnissa tyttö oli kuitenkin maailmassa, ja vältyin repeämiltäkin. Reaktioni oli varmasti näkemisen arvoinen kun kätilö esitteli vauvan sukupuolta :D Olin ollut niin varma pojasta, etten olisi voinut millään kuvitella, että meille syntyisi tyttö. Itkin onnesta ja helpotuksesta kun sain tytön rinnalleni. Ja niin itki tuore isäkin <3 Miten voikaan rakastaa niin kovasti. Heti ensisilmäyksestä.

Tyttö on tänään 10 päivän ikäinen ja mielettömän ihana. Perusluonteeltaan tyytyväinen ja rauhallinen vauva, tosin aika sylinkipeä, mikä tietysti johtuu varmasti ihan meistä itsestämme, kun olemme halunneet koko ajan pitää tytön aika iholla <3 Ulkonäöltään tyty on aivan mun kopio <3 Olen onnellinen.

Tervetuloa prinsessa

Meille syntyi 9kk hääpäivänämme sunnuntaina 13.4. klo 16:29 tyttö mitoin 3550g ja 49cm! Päästiin tytön kanssa eilen kotiin ja harjoitellaan nyt uutta arkea <3 Onnellinen äiti kuittaa. Synnytyskertomusta luvassa vähän myöhemmin, juuri nyt on aika keskittyä muuhun <3

  

Laskettu aika

40+0 tänään eli laskettu aika. Univelka on selkeästi tehnyt tehtävänsä ja heikentänyt tämän mamman vastustuskykyä sen verran, että olen onnistunut saamaan aivan järkyttävän flunssan. Viime yö oli rehellisesti täysin uneton, kerran tai pari saatoin torkahtaa muutamaksi minuutiksi, muuten valvoin koko yön. Viime yönä myös supistukset olivat jo TODELLA kipeitä. Sellaisia, että kippurassa piti maata ja melkein itku tuli. Mutta ei sitten kuitenkaan vieläkään tullut lähtö.. Sääliksi käy myös miestä, joka hänkin valvoi ison osan yöstä mun levottomuuden takia ja heräili koko ajan. Mies mietti äsken olisiko pitnyt etäpäivän töistä, mutta lähti nyt sitten kuitenkin toimistolle hetki sitten. Sanoi tosin tulevansa vähän normaalia aikaisemmin tänään kotiin, mikä onkin ihan kiva, koska viime aikoina hän on tehnyt jonkin verran ylitöitä. Myös mun oma olo on ihan hirveä, ja vaikka ihan hirveesti haluaisin jo synnyttämään, pelottaa synnyttäminen tässä kunnossa. Flunssaa pahentaa varmasti entisestään se, että naapurin remppamiehet on viimeiset pari päivää sahanneet puuta rappukäytävässä meidän oven vieressä ja puupöly tulee meillekin sisälle.. Tänään jos jatkavat käyn kyllä jo sanomassa, että saavat siirtyä ulos sahailemaan tai soitan isännöitsijälle. Musta on tullut kärttyinen valittava naapurin akka :D

Saa nähdä onko bébé juurikin niin täsmällinen kuin ultrissa povattiin ;) Rakenneultrassa kätilö siis naureskeli, että tämä kuuluu varmaan siihen 5%, joka syntyy laskettuna päivänä kun ultrissakin vastasi niin täsmällisesti viikkojaan. Flunssassa synnyttämisen pelosta huolimatta lähtisin kyllä mielelläni tänään syynyttämään.

Turhautunut äiti

Väsyttää ja turhauttaa. Yöt menee valvoessa, joko supistusten takia tai muuten vaan. Mukavaa asentoa on mahdoton löytää. Joka paikkaa särkee ja univelan vuoksi seurana on lähes jatkuvasti jäätävä päänsärky ja huono olo. Ihanaa tämä loppuraskaus.. <3 Muutamana yönä on saanut jo miettiä lähtöä sairaalaan, mutta aina ne supistukset on sitten kumminkin helpottaneet. Tulee vähän huijattu olo, toiset kun saavat nyytin syliin jo pian ensimmäisistä kunnon supistuksista.

Olisi kiva olla niitä äitejä, jotka kärsivällisesti ja onnellisina odottavat synnytystä vielä lasketun ajan jälkeenkin ilman näitä fiiliksiä. Onhan meillä laskettuun aikaankin vielä melkein viikko aikaa. Positiivisuus ja kärsivällisyys vaan tuntuvat olevat aika kaukana tästä mielentilasta kun pelkkä oleminenkin on vaikeaa. No, toivottavasti pian tapahtuu. Eilen neuvolassa terveydenhoitaja taas veikkaili, että sunnuntai-iltaan mennessä meillä on vauva. Tosin eipä mennyt oikein viimeisinkään veikkaus. Pakko vaan yrittää kärsivällisesti odotella.

Eilen tuli siis täyteen 39+0 ja 40. raskausviikko alkoi. Masu on ottanut viimeisen viikon aikana valtavan kasvuspurtin, ja ollaan noustu sf-mitassa reippaasti alakäyrän alta takaisin keskikäyrälle! :) Loppuun siis vielä eiliseltä masukuvaa :)

Yhä yhdessä koossa

Päivitystä tilanteeseen. Kunnon säännölliset supistukset taisivat jäädä siihen yhteen iltaan.. Eilen ja tänään on supistellut ajoittain melko kipeästi, mutta harvoiksi ovat jääneet. Mies on tyyni ja rauhoittelee, sanoo että huhtikuussahan sen vasta kuuluukin syntyä. Se vaan ei joudu kokemaan tätä tukalaa oloa, kipuja ja hirmusta kaipuuta saada pieni jo syliin. No ei, oikeasti Jan on ollut todella hyvä tuki, ymmärtää ainakin jossain määrin tämän pelkän olemisen vaikeuden ja tietyllä tapaa on ihan hyväkin, että toinen meistä pysyy jalat maassa realistina. Mä vaan ehdin innostua siitä tiistai-illan supistelusta jo niin paljon, että harmittaa ottaa takapakkia. Tänään neuvolassa th kannusti ja sanoi, että tuskin menee enää kauaa kun noin hyviä merkkejä on jo käynnistymisestä väläytellyt. Tän väsymyksen takaa kaikki vaan näyttää aika epätoivoiselta.. Mutta toivotaan, että pieni tulisi jo pian.

Jänniä aikoja

Tänään tuli täyteen rv 38+0, eli laskettuun aikaan on nyt tasan 2 viikkoa. Eilen aloin ensimmäistä kertaa todella miettimään, että pitääköhän kohta lähteä sairaalaan. Supistuksia (todella kipeitä sellaisia) tuli tiheimmillää hieman vajaan 10 min välein ja olo oli oksettava. Kerran oksensinkin. Supistukset alkoivat  kuitenkin sitten laantua alkuyöstä, ja aamuyöllä nukahdinkin. Nyt supistuksia on tullut harvakseltaan pitkin aamua. Ja ovat muuten kipeitä... Eli toivottavasti pian päästäisiin siis tositoimiin! :) Mun tuurillani tämä tosin varmaan menee käynnistykseen parin viikon jälkeen lasketusta.. :D

Masukuulumisia

Blogi on jäänyt nyt jotenkin vähän vähälle huomiolle, pahoittelut siitä. Viime aikoina masun kanssa on ollut pientä huolta, jonka takia en jotenkin ole kokenut luontevaksi mitään kirjoittaa. Tällä hetkellä tilanne näyttää kuitenkin taas hyvältä ja masu on taas lähtenyt kasvamaan vaikka nyt jo alakäyrän alapuolella mennäänkin. Voi siis olla, että tulossa on suht pienikokoinen bébé. Tai sitten ei :) Proteiinit ovat nyt kahtena kertana olleet neuvolassa plussalla, mutta verenpaineet ovat pysyneet normaaleina, joten huolta ei kuulemma ole. :) Turvotus ja paino on kyllä lisääntynyt reippaasti, etenkin kasvoissa :D Neuvolatäti sanoikin mulle tänään, että kasvoista näkee, että synnytys ei ole enää kaukana, sen verran on kasvot turpeana :D

Saisikin kyllä mun puolesta jo pikkuhiljaa tulla <3 Joku sanoi vast'ikään aika kuvaavasti, että naisille valehdellaan raskauden kestävän yhdeksän kuukautta, vaikka oikeasti se kestää 8 kuukautta ja 2 vuotta :D Kuvaa mun mielestä aika hyvin tätä loppuraskautta!

Tietääkö muuten joku, miksi blogger on alkanut tekemään joistain kuvista tälläisiä hailakoita ja sumeita?

Rv 37+2

Me ja masu

Raskauskuvaus on ollut koko ajan mulle iso toive koko raskauden ajan, ja pari viikonloppua sitten se toteutui, kun veljeni T, joka kuvasi myös hääkuvamme, tuli ottamaan meistä kuvia. Kuvista tuli ihania, täysin muokkaamattominakin todella upeita!

Tässä pari  :)

Kauan odotettu kissasuoja

Vihdoin eilen saapui kissasuoja pinnasänkyyn. Kyllä sitä saatiinkiin odottaa oikein kuukausikaupalla, mutta pääasia, että tuli ennen vauvan syntymää :) Ja on se vaan ihana! Suoja on ainakin mun mielestä tosi kaunis ja mikä tärkeintä, mahdollistaa meille huolettomat yöunet, kun voi olla varma, ettei Duke vahingossakaan pääse yöllä pinnikseen.

Mitäs tykkäätte? :)

Sairaalakassi

Äitiysloman kunniaksi päätin pakata sairaalakassin valmiiksi. Tai niin valmiiksi kuin vaan tässä vaiheessa voi :) Pakatessa totesin, että pakkaan kaksi pienempää kassia, joista toisen otan mukaan sairaalaan lähtiessä ja toisen mies saa tuoda myöhemmin.

Ensimmäisestä sairaalakassista löytyy:

- imetysliivit

- liivinsuojia

- imetystoppi

- villasukat/tohvelit/sisäkengät

- kotiinlähtövaatteet

- alusvaatteita

- hammasharja ja -tahna

- dödö

- shampoo ja hoitoaine

- Lansinoh-voide

- kosteusvoide

- huulirasva

- hiusharja ja ponnari

- meikit

- äitiyskortti

- kalenteri (muistiinpanovälineet)

- kamera

- evästä (esim. pillimehuja, välipalakeksiä, naposteltavaa)

Imetysliivit, ja pari imetystoppia, sekä mukavat kotiutumisvaatteet olen jo pakannut. Samoin laukusta löytyy myös alusvaatteita, sisätossut, liivinsuojia ja Lansinoh -voide. Myös dödön, shampoon, hoitoaineen sekä hammasharjan ja -tahnan ostin erikseen valmiiksi kassiin. Kaikkea ei kuitenkaan luonnollisestikaan vielä voi pakata :)

Toiseen sairaalakassiin tulee vasta myöhemmin tarvittavia juttuja, jotka kuitenkin yritän pakata jo valmiiksi ennen kuin lähtö tulee:

- puhelimen laturi

- viihdykettä (lukemista, läppäri)

- kameran laturi

- yösiteitä (kotimatkalle)

Vauvaa varten:

 - sisävaatteet (vaikka paria eri kokoa, kun ei voi olla varma vauvan koosta)

- ulkovaatteet/lämpöpussi

- myssy, tumput, sukat, ym.

- turvakaukalo

- vaippa?

Vauvaa varten pakkasin jo kaiken valmiiksi, ja kassi nököttää turvakaukalon vieressä olohuoneen nurkassa. Kassista löytyy myös paksuja siteitä itselleni. Laturit ja läppärit yms. heitän kassiin ennen lähtöä jos muistan.

Onko kasseissa teistä jotain turhaa? Tai puuttuuko niistä kenties jotain oleellista?

Se kaikkein suurin hankinta

No niin, vihdoin voin täälläkin kertoa! Oon pakahtunut halusta kirjoittaa tästä jo, ja pari kertaa oon vähän asiasta täällä vihjaillutkin. Osa ehkä jo arvaakin :)

Eli me ostettiin vihdoin isompi kämppä! Ihana 82,5m2 paritalon puolikas Lippajärveltä <3 Meidän tarjous siis hyväksyttiin jo hyvän aikaa sitten, ja kaupat tehtiin vihdoin tänään. Muutto olisi edessä huhti-toukokuun vaihteessa, pienen nyytin kanssa. Mulle tulee helppo muutto, kun en paljoakaan pysty tekemään. Miehelle sen sijaan ei :D Mutta onneksi vapaaehtoisia muuttoapureita on ilmoittautunut jo kasapäin <3

Odotan niin sitä lisätilaa, omaa pihaa ja terassia. Sisustamista ja kodin laittamista. Oon ihan haljeta onnesta, kaikki tuntuu menevän nyt niin putkeen. Juuri niin kuin vaan voi toivoa. Kuvia en nyt viitsi laittaa, koska en tiedä saanko myynti-ilmoituksen kuvia käyttää, mutta sitten kun päästään muuttamaan lupaan laittaa niitä reilusti! ;)

Terveiset Kuopiosta

Ollaan tosiaan Kuopiossa isovanhempiani katsomassa. Heitä tulee nähtyä aika harvoin pitkän välimatkan vuoksi, joten päätimme tulla mm. näyttämään masua vielä kun jaksan istua autossa ja uskalletaan lähteä kauemmas. Vaikka pakko sanoa, että teki kyllä istuminen aika tiukkaa ja selkä on nyt tosi kipeä ollut tänään. Toivon kovasti, että isovanhempani jaksaisivat tulla kesällä sitten ristiäisiin, mutta jos eivät niin täytyy sitten vaikka Janin kesälomalla ajella taas tänne päin näyttämään vauvaa :)

Kuopiossa on tänä viikonloppuna käynnissä Ice marathon, joka on siis suhteellisen suuri retkiluistelutapahtuma/kisa. Osallistujia on käsittääkseni 14 eri maasta, mm. USA:sta ja Kanadasta saakka. Mekin kävimme päivällä kannustamassa luistelijoita, isovanhemmiltani kun matkaa rantaan luisteluradalle on vain n. 200 metriä.

Viikkoja on tällä hetkellä kertynyt jo 33+3, ja olo alkaa olla jo aika tukala. Issias vaivaa, jalat puutuvat, hengittäminen on ajoittain raskasta ja selkä särkee. Mutta onneksi tätä ei tarvitse enää pitkään kestää :) ei enää montaa viikkoa.. <3

Viimeiset isot hankinnat

Eilen tuli matkahuollosta viesti, että Ozbaby:sta tilaamamme jutut ovat saapuneet, ja kävimme hakemassa paketit. Tilasimme siis Stokken flexi bath -ammeen, Brion isofix- jalustan, Aventin koliikkipullosetin (jossa myös tutti ja pulloharja) sekä rintakumit. Päivän hjelmassa olikin siis auton imurointia ja telakan asennus. Tänään kävimme hakemassa turvakaukalon (Brio Primo) vanhemmiltani, jossa se on ollut säilytyksessä. Pitihän uutta telakkaa testata! ;) Telakka on tosi helppokäyttöinen ja käteva. Tykkään! Kuvat on pimeällä otettu, mutta kuvailen varmasti myöhemmin lisää. Viimeistään kyytiläisen kanssa aikanaan <3

Myös Stokken ammeeseen olen tyytyväinen, se vaikuttaa todella kätevältä! Alunperin halusin toisen värisen, mutta tämä väri oli yli 50% alennuksessa, joten päädyimme siihen. Eipä tuolla värillä niin väliä ole kun amme tulee joka tapauksessa olemaan suurimmaksi osaksi piilossa. :)

Täällä alkaa pikkuhiljaa olemaan kaikki tarpeellinen. Kissasuojaa odottelemme vielä, sillä tekijä on ollut pitkällä sairaslomalla, jonka vuoksi työt ovat viivästyneet. Mutta eiköhän tuokin ole tulossa tässä lähiviikkoina :) Muuten kaikki alkaa olla kunnossa! Tosin kaikkein suurin hankinta on vielä työn alla, mutta siitä kuulette lisää noin puolentoista viikon päästä.. ;)

Onnellinen

Hyvää ystävänpäivää kaikille! <3

Meillä ystävänpäivä nyt ei pahemmin eroa muistakaan päivistä. Vaikka idea ihana onkin, meillä ollaan todettu, ettei mitään sen ihmeempiä muistamisia tarvita ystävänpäivän vuoksi. Mun mielestä tärkeämpää on huomioida toista päivittäin, vaikka tietysti erityisiä päiviäkin on ihan hyvä olla :) Meillä näitä päiviä ovat kuitenkin jo ihan kohta oleva kihlajaispäivä ja kesällä hääpäivä, sekä sitten tietenkin syntymäpäivät. Ja muistaahan tuo yks mua kyllä aina naistenpäivänäkin :) Lisäksi meillähän aletaan tästä vuodesta eteenpäin juhlia myös äitien- ja isänpäiviä! <3

Ystävänpäivään täysin liittymättä, tuli mieleeni äsken miten huikean onnellinen olen. Omassa elämässä kaikki rullaa tällä hetkellä paremmin kuin ikinä! Murheenaiheitakin tosin löytyy, tuoreitakin sellaisia, mutta onneksi tällä hetkellä meidän elämässä tapahtuu niin paljon hyvää, että onnellinen mieliala pysyy lähes kaiken aikaa päällä pieniä huolihetkiä lukuunottamatta. Vähintään valmistelut vauvaa varten pitävät huolen siitä, että mieliala pysyy korkealla, ja tällä hetkellä meillä on muutenkin ollut mahdollisuus olla mukana niin ihanissa jutuissa, ja meidän kohdalle on lisäksi sattunut todella positiivisia asioita viime aikoina, että tuntuisi mahdottomalta olla olematta onnellinen.

Tässä on hyvä olla, ja myös hyvä jatkaa matkaa.

Flunssaiset terkut

Täällä yksi mamma kovassa flunssassa. Flunssa alkoi sunnuntaina, ja eilen oli aika kurja päivä. Tämän ja huomisen olen vielä vähintään saikulla töistä, mutta torstaina palaan taas todennäköisesti töihin, jos flunssa vaan helpottaa. Huomenna alkaa 33. raskausviikko eli 32+0 täynnä. Ei enää kauaa, niin meillä on jo pieni rakas sylissä. <3

Meillä saattaa muuten olla muitakin jänniä uutisia tulossa, mutta nyt vasta vähän härnään ;) Siitä lisää jos kaikki menee putkeen.

Flunssasta huolimatta otin myös pitkästä aikaa masukuvan nyt kun kamerakin taas toimii (laturi löytyi :D). Tarkkasilmäisimmät ehkä huomaavatkin, että hiusten väri on vaihtunut sitten viime kuvien. Tykkään ihan mielettömästi uudesta tukasta! Se onkin ainoa, joka kuvassa näyttää edes suht hyvältä. Pahoittelen meikitöntä naamaa, punaista nenää ja röntsäkotivaatteita :D

31+5

Arkea ja juhlaa

Heippa pitkästä aikaa! Nyt vähän hävettää, etten ole ehtinyt tänne päivittelemään, mutta viimeiset pari viikkoa ovat olleet niin kiireisiä ja väsyttäviä, että olen suosiolla jättänyt kirjoittamisen väliin. 

Viikot menevät vauhdilla ja tänään viikkoja on kasassa jo 31+4! Tällä viikolla meillä on ollut paljon normaalista arjesta poikkeavaa ohjelmaa, mm. perhevalmennusta. Tiistaina olimme kuuntelemassa asiaa synnytyksestä ja kivunlievityksestä, ja torstaina olimme "Parista perheeksi" -illassa. Molemmat olivat mielestäni hyödyllisiä ja mielenkiintoisia, erityisesti synnytystä käsittelevä kerta. Torstaina taas ei tullut paljoakaan uutta asiaa, mutta aiheet laittoivat kyllä pohtimaan omia tapoja toimia. Nyt ja vauvan synnyttyä. Siellä oli myös iltapalatarjoilu, mikä oli mun mielestä todella ajattelevaista! Leipää, hedelmää ja kahvia, teetä ja mehua. :) Seuraava valmennus onkin sitten tiistaina, aiheenaan vauvanhoito ja imetys. Mukana on kuulemma myös "isätyöntekijä" (tms.?), ja tarkoituksena kai, että isät keskustelevat hänen kanssaan ja äidit jo viimeksi paikalla olleiden neuvolatätien kanssa :D

Maanantaina kävin myös neuvolassa, jossa kaikki muu näytti olevan kunnossa, mutta sf-mitassa olemme tippuneet yläkäyrältä alakäyrälle.. Nyt seuraillaan tarkasti masun kasvua, mutta lisätutkimuksille ei neuvolatätini mukaan ole vielä tarvetta. Itse epäilen, että lapsivettä saattaisi olla liian vähän, sillä vähänkin kovemmat (vauvan) liikkeet ovat alkaneet tekemään aika kipeää, tai vähintään tuntuneet todella epämukavilta. Mutta hyvä, että liikkuu. Ja paljon! Mutta nyt vaan seuraillaan. Viikon päästä maanantaina mennään uudelleen neuvolaan, ja siitä muistaakseni viikon päästä lääkäri, jossa tarvittaessa ultrataan. Nyt pitää vaan yrittää olla murehtimatta, sillä huoli saattaa olla aivan turha.

Arjen lomassa on ehditty myös juhlia. Eilen olimme nimittäin ihanien Iinan ja Oton häissä <3 Tuli kyllä itkettyä moneen kertaan, mutta onneksi en ollut ainoa. Erityisesti vihkiminen oli todella kaunis ja hääjuhlissa pidetyt puheet ihan mahtavia. Rakkaus ja kunnioitus toista kohtaan oli niin selkeällä tavalla esillä, että itku tuli siitäkin. Kaunista. Myös morsian oli upea, sulhanen komea ja pariskunnan ihanat tytöt Tiara ja Zelda valtavan suloisia prinsessamekoissaan <3 Ihanat häät kaikin puolin. Olen todella onnellinen, että saimme olla mukana todistamassa tämän ihanan perheen tärkeää päivää.

You Made Me a Mother

Hormonien herkistämä itkupilli täällä huomenta. Tälläinen video tuli vastaan aamulla. Oon kattonut sen nyt noin 40 kertaa. Valmistautukaa pillittämään <3

30. raskausviikko

Keskiviikkona starttasi 30. raskausviikko. Aika uskomatonta. Toisaalta tuntuu, että aika kuluu tavattoman nopeasti, toisinaan viikot taas tuntuvat matelevan. Haluaisin jo pienen nyytin syliini <3 Uskon, että pieni on nyt noin viikon verran majaillut pää alaspäin, sillä lähes päivittäin tunnen hikan ihan alhaalla ja kipakoita potkuja puolestaan kylkiluihin. Päivittäin. No, jonkin ajan päästä ikävöin näitä inhottavampiakin potkuja ihan varmasti :D

Kuvasin pienen pätkän murun möyrimistä, mutta jotenkin se ei erotu videolta ollenkaan samalla tavalla kuin oikeasti.. Mutta kaipa tästä jotain näkee :)

Ja masukuva vielä loppuun. Olen muuten onnistunut hukkaamaan kamerani laturin ja kamerasta loppui akku, joten pahoittelen kännykkälaatua..

29+2

Häämatka osa 1 - New York

Postaukset häistä ja häämatkasta ovat vähän jääneet meidän vauvauutisten myötä, mutta nyt kun niitä toivottiin niin pakkohan niistä on kirjoittaa ^^ Ensimmäisenä saatte siis lukea ja katsella kuvia häämatkamme ensimmäisestä kohteesta, upeasta New Yorkista, joka on ehdottomasti suosikkikaupunkejani tunnelmansa ja monipuolisuutensa vuoksi.

Matkamme alkoi upeasti, sillä lentokentällä saimme ihanan yllätyksen; meidät oli siirretty ykkösluokkaan! Virkailija välitti toivotukset ihanasta häämatkasta eräältää perhetutultamme, joka oli järjestänyt meille tämän mahtavan yllätyksen kesän ruuhka-ajasta huolimatta <3

New Yorkin lentokentältä (JFK) päätimme suunnistaa Manhattanille ja hotellillemme airtrain:llä ja subway:lla, joka on kyllä matkalaukkujenkin kanssa yllättävän helppo, edullinen ja nopea tapa matkustaa. Hotellimme sijaitsi Broadwayn ja 55th Streetin kulmassa muutaman korttelin päässä Central Parkista. Sijainti oli mitä parhain, huone iso ja mukava ja henkilökunta todella ystävällistä. Voin ehdottomasti suositella Dream New York -hotellia New Yorkiin matkaaville!

Saapumispäivän vietimme rennosti kävellen hotellin lähiympäristössä eli mm. Broadwaylla, Times Squarella sekä Central Parkin laidalla. Kannattaa muuten ehdottomasti käydä katsomassa Broadwaylla joku musikaali! Me olimme reissumme aikana katsomassa Jersey Boys:n, joka oli aivan mielettömän hyvä show! Aikaisemmin olen nähnyt Broadwaylla Tha phantom of the operan, jota voin myös suositella lämpimästi. Broadway -musikaaleihin pääsee tutustumaan täällä. Myös lippuja on mahdollista ostaa etukäteen :)

Loput päivät New Yorkissa vietimme kierrellen eri puolilla Manhattania, katsellen nähtävyyksiä ja shoppaillen. Museoista emme käyneet muissa kuin American Museum of Natural History:ssa. Mietimme MoMa:a, mutta päätimme jättävämme sen seuraavalle kerralle, ehkäpä 10 -vuotishäämatkallemme :) 

Central Park on tietysti pakollinen "nähtävyys" New Yorkissa. Siellä kävelimme reissumme aikana yhteensä useita tunteja. <3

Central Parkista takaisin tullessa oli hyvä jatkaa 5th Avenuelle shoppailemaan ;) Me satuimme olemaan reissussa juuri sopivasti alennusmyyntien aikaan, muuten meillä ei olisi ollut 5th:lle  hirveästi asiaa :D Armani Exchange tuli tutuksi ;)

 Muita mainitsemisen arvoisia nähtävyyksiä olivat mm. 

Ground Zero

-ilmainen! Halutessaan voi antaa lahjoituksen.

-tarkat turvatoimet, jotka voivat viedä aikaa..

The Empire State Building

-upeat näkymät, suosittelen ehdottomasti! 

-jonot saattavat kuitenkin olla aivan älyttömät, eli aikaisin liikkeelle ;)

-mahdollisuus ohittaa enimmät jonot korkeammalla hinnalla. Samalla pääsee Sky ride -simulaattoriin, joka on aika hauska :)

The High Line Park

-melko uusi puisto, joka on rakennettu kaupungin yläpuolelle vanhojen junaraiteiden päälle

Maanalaisella pääsee kätevästi kulkemaan ympäri Manhattania, se on edullista ja metro card:ja saa ostettua tai ladattua joka asemalla. Se on myös oikeasti tosi helppoa, vaikka metrokartat saattavat aluksi näyttää sokkeloisilta meidän monipuoliseen Helsingin metroomme verrattuna ;D Kävelimme kuitenkin myös aika paljon, sillä kelit olivat upeat, eikä meillä ollut mihinkään kiire. Kannattaa oikeasti jos vain mahdollista pyrkiä pitämään tahti melko rauhallisena ja välttää kiirehtimistä. On ihan mahtavaa välillä vaan istahtaa alas ja katsella kaupungin vilinää. Vinkkinä itseni kaltaisille nettiriippuvaisille: Starbucks -kahviloissa on ilmainen wifi, ja kahviloita löytyy valehtelematta joka kadun kulmasta ;) 

Kannattaa karttaa ja metrokarttaa tutkimalla suunnitella päiväohjelma niin, ettei tule turhaa edestakaisin kulkemista, ja rennolla asenteella pääsee näkemään mahdollisimman paljon. Empire State Buildingin jälkeen kävimme vilkaisemassa mm. Madison Square Gardenia, Wall Street, Battery Park ja Brooklyn Bridge tulivat kätevästi nähtyä yhdellä reissulla, samoin kuin Chinatown, Little Italy, Soho yms.

Elämäni parhaan pizzan söin Napolilaisessa (myös Michelin -oppaassa mainitussa) Kesté -nimisessä pizzeriassa Bleeker Streetillä 6th ja 7th Avenuen välissä (271 Bleeker St). Jos liikkuu siellä päin, suosittelen piipahtamaan. Pizzat maksaa noin $10-20, eli ei vie ketään vararikkoon ja on siis todellakin enemmänkin kuin hintansa väärti :)

Voi miten tuli ikävä takaisin! Ja 10 -vuotishääpäivään on vielä melkein 9 ja puoli vuotta :D

Siinäpä, mitä itselle tuli mieleen. Jos kysyttävää, kysy rohkeasti!