Synnytys

Koska en kehtaa enää venyttää kirjoittamista, kirjoittelen nyt lyhyesti synnytyksestä. 

Supistuksia oli tullut lauantaina pitkin päivää, mutta eipä niistä kummemmin jaksanut enää innostua, olihan samaa jatkunut jo kolmisen viikkoa.. Päivän mittaan supistukset muuttuivat kuitenkin jo niin kipeiksi, että alettiin kellotella niitä seitsemän aikaan illalla. Aamuyöstä olo oli jo niin tuskainen, että Jan käski soittaa Kättärille. Supistuksia tuli silloin 2-6 minuutin välein. Oltiin sairaalassa 4 aikoihin, ja kätilön todettua, että olen vasta 1cm auki, sain kipulääkettä ja onnistuin saamaan pari tuntia unta. Herättyäni huomasin, että supistukset olivat harvenneet n. 10min, ja kätilö vähän pelotteli jo kotiinlähdöllä. Sisätutkimuksen tehtyään totesi kuitenkin, ettei voi missään nimessä meitä enää kotiin päästää. Harvoista supistuksista huolimatta aukesin melko nopeasti ja pian supistuksetkin alkoivat olla lähes jatkuvia. Ja tuskallisia. 5cm kohdalla sain epiduraalin ja olo oli taivaallinen. Niin rentona en ollut ollut kuukausiin, ja sain nukuttuakin vähän ja kerättyä voimia ponnistusvaihetta varten. Kun tuli aika ponnistaa, epiduraalin vaikutus oli kuitenkin jo aikalailla lopussa ja ponnistusvaihe olikin sitten todella kivulias. Supistukset olivat harvenneet ja lyhentyneet sen verran, että tuntui, ettei ponnistuksiin meinannut saada tarpeeksi voimaa. Alapää tuntui siltä, että se repeää joka suuntaan. Reilussa puolessa tunnissa tyttö oli kuitenkin maailmassa, ja vältyin repeämiltäkin. Reaktioni oli varmasti näkemisen arvoinen kun kätilö esitteli vauvan sukupuolta :D Olin ollut niin varma pojasta, etten olisi voinut millään kuvitella, että meille syntyisi tyttö. Itkin onnesta ja helpotuksesta kun sain tytön rinnalleni. Ja niin itki tuore isäkin <3 Miten voikaan rakastaa niin kovasti. Heti ensisilmäyksestä.

Tyttö on tänään 10 päivän ikäinen ja mielettömän ihana. Perusluonteeltaan tyytyväinen ja rauhallinen vauva, tosin aika sylinkipeä, mikä tietysti johtuu varmasti ihan meistä itsestämme, kun olemme halunneet koko ajan pitää tytön aika iholla <3 Ulkonäöltään tyty on aivan mun kopio <3 Olen onnellinen.

Tervetuloa prinsessa

Meille syntyi 9kk hääpäivänämme sunnuntaina 13.4. klo 16:29 tyttö mitoin 3550g ja 49cm! Päästiin tytön kanssa eilen kotiin ja harjoitellaan nyt uutta arkea <3 Onnellinen äiti kuittaa. Synnytyskertomusta luvassa vähän myöhemmin, juuri nyt on aika keskittyä muuhun <3

  

Laskettu aika

40+0 tänään eli laskettu aika. Univelka on selkeästi tehnyt tehtävänsä ja heikentänyt tämän mamman vastustuskykyä sen verran, että olen onnistunut saamaan aivan järkyttävän flunssan. Viime yö oli rehellisesti täysin uneton, kerran tai pari saatoin torkahtaa muutamaksi minuutiksi, muuten valvoin koko yön. Viime yönä myös supistukset olivat jo TODELLA kipeitä. Sellaisia, että kippurassa piti maata ja melkein itku tuli. Mutta ei sitten kuitenkaan vieläkään tullut lähtö.. Sääliksi käy myös miestä, joka hänkin valvoi ison osan yöstä mun levottomuuden takia ja heräili koko ajan. Mies mietti äsken olisiko pitnyt etäpäivän töistä, mutta lähti nyt sitten kuitenkin toimistolle hetki sitten. Sanoi tosin tulevansa vähän normaalia aikaisemmin tänään kotiin, mikä onkin ihan kiva, koska viime aikoina hän on tehnyt jonkin verran ylitöitä. Myös mun oma olo on ihan hirveä, ja vaikka ihan hirveesti haluaisin jo synnyttämään, pelottaa synnyttäminen tässä kunnossa. Flunssaa pahentaa varmasti entisestään se, että naapurin remppamiehet on viimeiset pari päivää sahanneet puuta rappukäytävässä meidän oven vieressä ja puupöly tulee meillekin sisälle.. Tänään jos jatkavat käyn kyllä jo sanomassa, että saavat siirtyä ulos sahailemaan tai soitan isännöitsijälle. Musta on tullut kärttyinen valittava naapurin akka :D

Saa nähdä onko bébé juurikin niin täsmällinen kuin ultrissa povattiin ;) Rakenneultrassa kätilö siis naureskeli, että tämä kuuluu varmaan siihen 5%, joka syntyy laskettuna päivänä kun ultrissakin vastasi niin täsmällisesti viikkojaan. Flunssassa synnyttämisen pelosta huolimatta lähtisin kyllä mielelläni tänään syynyttämään.

Turhautunut äiti

Väsyttää ja turhauttaa. Yöt menee valvoessa, joko supistusten takia tai muuten vaan. Mukavaa asentoa on mahdoton löytää. Joka paikkaa särkee ja univelan vuoksi seurana on lähes jatkuvasti jäätävä päänsärky ja huono olo. Ihanaa tämä loppuraskaus.. <3 Muutamana yönä on saanut jo miettiä lähtöä sairaalaan, mutta aina ne supistukset on sitten kumminkin helpottaneet. Tulee vähän huijattu olo, toiset kun saavat nyytin syliin jo pian ensimmäisistä kunnon supistuksista.

Olisi kiva olla niitä äitejä, jotka kärsivällisesti ja onnellisina odottavat synnytystä vielä lasketun ajan jälkeenkin ilman näitä fiiliksiä. Onhan meillä laskettuun aikaankin vielä melkein viikko aikaa. Positiivisuus ja kärsivällisyys vaan tuntuvat olevat aika kaukana tästä mielentilasta kun pelkkä oleminenkin on vaikeaa. No, toivottavasti pian tapahtuu. Eilen neuvolassa terveydenhoitaja taas veikkaili, että sunnuntai-iltaan mennessä meillä on vauva. Tosin eipä mennyt oikein viimeisinkään veikkaus. Pakko vaan yrittää kärsivällisesti odotella.

Eilen tuli siis täyteen 39+0 ja 40. raskausviikko alkoi. Masu on ottanut viimeisen viikon aikana valtavan kasvuspurtin, ja ollaan noustu sf-mitassa reippaasti alakäyrän alta takaisin keskikäyrälle! :) Loppuun siis vielä eiliseltä masukuvaa :)