keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Synnytys

Koska en kehtaa enää venyttää kirjoittamista, kirjoittelen nyt lyhyesti synnytyksestä. 

Supistuksia oli tullut lauantaina pitkin päivää, mutta eipä niistä kummemmin jaksanut enää innostua, olihan samaa jatkunut jo kolmisen viikkoa.. Päivän mittaan supistukset muuttuivat kuitenkin jo niin kipeiksi, että alettiin kellotella niitä seitsemän aikaan illalla. Aamuyöstä olo oli jo niin tuskainen, että Jan käski soittaa Kättärille. Supistuksia tuli silloin 2-6 minuutin välein. Oltiin sairaalassa 4 aikoihin, ja kätilön todettua, että olen vasta 1cm auki, sain kipulääkettä ja onnistuin saamaan pari tuntia unta. Herättyäni huomasin, että supistukset olivat harvenneet n. 10min, ja kätilö vähän pelotteli jo kotiinlähdöllä. Sisätutkimuksen tehtyään totesi kuitenkin, ettei voi missään nimessä meitä enää kotiin päästää. Harvoista supistuksista huolimatta aukesin melko nopeasti ja pian supistuksetkin alkoivat olla lähes jatkuvia. Ja tuskallisia. 5cm kohdalla sain epiduraalin ja olo oli taivaallinen. Niin rentona en ollut ollut kuukausiin, ja sain nukuttuakin vähän ja kerättyä voimia ponnistusvaihetta varten. Kun tuli aika ponnistaa, epiduraalin vaikutus oli kuitenkin jo aikalailla lopussa ja ponnistusvaihe olikin sitten todella kivulias. Supistukset olivat harvenneet ja lyhentyneet sen verran, että tuntui, ettei ponnistuksiin meinannut saada tarpeeksi voimaa. Alapää tuntui siltä, että se repeää joka suuntaan. Reilussa puolessa tunnissa tyttö oli kuitenkin maailmassa, ja vältyin repeämiltäkin. Reaktioni oli varmasti näkemisen arvoinen kun kätilö esitteli vauvan sukupuolta :D Olin ollut niin varma pojasta, etten olisi voinut millään kuvitella, että meille syntyisi tyttö. Itkin onnesta ja helpotuksesta kun sain tytön rinnalleni. Ja niin itki tuore isäkin <3 Miten voikaan rakastaa niin kovasti. Heti ensisilmäyksestä.

Tyttö on tänään 10 päivän ikäinen ja mielettömän ihana. Perusluonteeltaan tyytyväinen ja rauhallinen vauva, tosin aika sylinkipeä, mikä tietysti johtuu varmasti ihan meistä itsestämme, kun olemme halunneet koko ajan pitää tytön aika iholla <3 Ulkonäöltään tyty on aivan mun kopio <3 Olen onnellinen.


5 kommenttia:

  1. Voi mikä ihanuus ♡ Onnea vielä kerran, itku meinasi tulla kun niin kovasti odotan että saisin jo oman pienen tuhisijan syliin.
    Kiva kun jaksoit kirjoittaa kuulumisia ja etenkin synnytyksestä. Itsellä sama koitos kahden viikon kuluessa ja koko.ajan supistellessa olen jo alkanut olla epätoivoinen kun mitään ei oikeasti tapahdu. Eilen lääkäri vielä totesi että kohdunsuulla ei mitään merkkejä synnytyksestä. Mulla on laskettu aika tasan kahden viikon kuluttua ja silloin myös synnytys käynnistetään jos ei mitään tapahdu ennen. Oli helpottava kuulla että sullakaan oli avautuminen täysin "vaiheessa" supistuksista huolimatta ja silti synnytys käynnistyi itsestään.
    Jenny

    VastaaPoista
  2. Voi mikä pikku-Pilvi, onnea tuhannesti!! :) <3

    VastaaPoista
  3. Ihana pieni prinsessainen :) Olikos teille veikattu sukupuolta ultrassa, vai jätittekös ihan ylläriksi? :) mäki jotenkin oletin teille tulevan poikaa :D

    VastaaPoista
  4. Meillekin "luvattiin" varma poika ultrassa, mut syntyikin tyttö :D voi sitä fiilistä :D oli aika ylläri!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näkykö teillä kuinka tarkkaan ne pojan vehkeet ku varmaks luvattiin? Meillä näky selkeet kivekset mutta myös itse pippeli, eikä kyllä oo mitään mahista että tytöks muuttuis :D

      Poista